Kirjailijaesittely
Mário de Sá-Carneiro
Mário de Sá-Carneiro (1890–1916) oli merkittävä 1900-luvun alun portugalilainen runoilija ja kirjailija. Häntä pidetään Portugalin suurimpana runoilijana heti läheisen ystävänsä Fernando Pessoan jälkeen.
Sá-Carneiro syntyi varakkaaseen perheeseen. Hän aloitti runojen kirjoittamisen kaksitoistavuotiaana, viidentoista iässä hän oli kääntänyt jo useita Victor Hugon teoksia ja sen jälkeen myös Goethen ja Schillerin tuotantoa. Samoihin aikoihin hän tapasi Fernando Pessoan, joka esitteli hänet Lissabonin modernistien ryhmälle.
Sá-Carneiro muutti opiskelemaan Sorbonnen yliopistoon Pariisiin, jossa eli hyvin boheemia elämää. Hän kirjoitti mm. yhdessä Fernando Pessoan kanssa perustamaansa Orpheu-lehteen, joka oli runouden ja taiteellisen proosan kirjallisuuslehti. Kosmopoliittisuus ja eurooppalainen avantgarde vaikuttivat lehden linjaan ja sisältöön. Lehteä julkaistiin vain kaksi numeroa. Kolmatta numeroa valmisteltiin, mutta sitä ei koskaan julkaistu.
Yksi Sá-Carneiron tunnetuimmista teoksista on pitkä novelli Lúcion tunnustus, joka julkaistiin alun perin vuonna 1913 ja ilmestyy nyt suomennettuna tässä teoksessa. Se onkin historiallinen tapaus, sillä Sá-Carneiron tuotantoa julkaistaan nyt ensimmäistä kertaa suomeksi käännettynä.
Pian teoksen valmistumisen jälkeen Sá-Carneiro kirjoitti Pessoalle dramaattisen kirjeen, jossa hän ilmoitti aikovansa tappaa itsensä. Hän toteutti aikomuksensa 25-vuotiaana. Hänen kirjallinen perintönsä on kuitenkin vaikuttanut pysyvästi portugalilaiseen modernismiin. Hänen tuotantoaan pidetään yhtenä aikansa omaperäisimmistä yrityksistä kuvata modernin ihmisen jakautunutta tietoisuutta.
Pääteokset (poimintoja)
- Livro de Mágoas (1919). ”Surujen kirja”, esikoisrunokokoelma, jonka keskeisiä aiheita ovat yksinäisyys, rakkaus ja kärsimys.
- Livro de Sóror Saudade (1923). ”Sisar Kaipauksen kirja”, rakkauden ja kaipauksen sävyttämä sonettikokoelma.
- Charneca em Flor (1931, postuumisti). ”Kukkiva nummi”, intohimoa, elämänhalua ja naisen itsenäisyyttä korostava runokokoelma.
- As Máscaras do Destino (1931, postuumisti). ”Kohtalon naamiot”, kuolemaa, kohtaloa ja inhimillisiä ristiriitoja käsittelevä novellikokoelma.
- O Dominó Preto (1982, postuumisti). ”Musta viitta”, novellikokoelma.
